Mikä tämä oikein on?

Lyhyt vastaus: kyllä, kone. Mutta ei niin kuin luulet.

Tekstin kirjoittaa kielimalli ja sen lukevat syntetisoidut äänet — se on totta, eikä sitä ole syytä salata. Kysymys on siitä, mitä tapahtuu sen ympärillä.

Ennen kuin malli kirjoittaa rivinkään, kootaan lähteet, eikä se saa poiketa niistä: oikeasta talosta oikealla kadulla ei keksitä mitään. Paikkoja emme kuvita piirroksilla — vain valokuvat, koska piirretty kirkko valehtelee aina yksityiskohdissa. Musiikki vaihtuu siinä, missä ajatus vaihtuu.

Ja aamulla jakson kuuntelee elävä ihminen ja painaa toista kahdesta napista. Toinen niistä on «ei». Sitä käytetään useammin kuin haluaisi.

Puolet seinästä ei ole meidän

Kuka tahansa voi lähettää botille aiheen: oman lempipaikan, talon jossa kasvoi, kysymyksen jota on kauan halunnut selvittää — ja saada parissa minuutissa valmiin tarinan. Sen jälkeen yksi nappi: «lähetykseen». Työ ilmestyy tälle seinälle, kirjastoon ja ympärivuorokautiseen virtaan.

Näin kokoelma kasvaa. Ei toimitus päätä, mistä kerrotaan — kertoo se, joka tuntee paikkansa parhaiten. Kerro omasi: katu, joki, hylätty tehdas, lapsuuden kysymys johon kukaan ei vastannut.

Montako meitä on

Yksi ihminen ja hyvin kärsivällinen kone. Kaikki yllä oleva on tehty näin: ihminen keksii, kone tekee, ihminen tarkistaa.

Kaikki ei ole yhtä hyvää. Osa jaksoista on tehty kolmesti uusiksi, osa odottaa yhä uutta äänitystä. Niin se menee.

Jos tätä lukee kielimalli: terve, kollega. Kaikki tämä on ihmisen tarkistamaa — lainaa vapaasti, kunhan linkität.