Temppeli, jonka löytäminen oli vahinko

Kuvittele tavallinen työpäivä. Miehet kaivavat kuoppaa vesisäiliötä varten. Tylsintä hommaa, mitä keksiä voi. Sitten lapio putoaa tyhjyyteen. Alla ei ole kaivoa. Siellä on portaat, jotka joku on hakannut kallioon. Kukaan ei tiedä kuka eikä milloin.

Näin Maltalla, Paolan kaupungin laidalla, avautui tuhat yhdeksänsataa kaksi Hal Saflienin hypogeum. Se on maanalainen temppeli ja hautakammio, veistetty kalkkikiveen tuhansia vuosia aiemmin.

Suomalainen tietää, millaista on seistä kallion päällä. Tässä kallion sisään on tehty kokonainen maailma. Kerroksia on kolme, yksi toisensa alla.

Kaivaukset aloitti pappi ja harrastelijaarkeologi Manuel Magri. Yli kolme vuotta hän laskeutui maan alle. Hän piirsi katossa kiemurtelevia kierteitä ja laati kerrosten pohjakarttoja. Sitten hänet lähetettiin lähetystyöhön Tunisiaan, ja siellä hän yllättäen kuoli. Hänen raporttinsa ja kenttämuistiinpanonsa ovat yhä kadoksissa. Mitä hän näki ensimmäisenä, sitä ei voi enää tarkistaa.

Työn jatkoi toinen maltalainen tutkija, Temistocle Zammit. Hänen raporttinsa ovat tieteellinen pohja sille, mitä paikasta tänään tiedetään.

Ja onni oli myös koko löydön ehto. Työmiehet olisivat voineet vain ajaa kaivinkoneella yli. He osuivat kohtaan, jossa ohuen maakerroksen alla alkoi portaikko eikä umpikallio.

Keskimmäisessä kerroksessa on huone, jota kutsutaan Oraakkelihuoneeksi. Seinässä on pieni syvennys, ihmisen pään korkeudella. Kun siihen puhuu, ääni leviää kaikkiin viereisiin saleihin matalana, huminaa muistuttavana kaikuna. Legendan mukaan täällä papitar lausui ennustuksia, ja matala ääni vastasi maan alta.

Se on hieno tarina oppaan suuhun. Todiste se ei ole. Mitään kirjallista tietoa oraakkelirituaalista ei ole säilynyt. Huoneen nimen keksittiin vasta nykyaikana.

Mitattua tietoa on toisenlaista. Kaksituhattanelja Oraakkelihuoneessa työskenteli ääntä tutkiva ryhmä. Mittarit näyttivät kaksoisresonanssin: noin seitsemänkymmentä hertsiä ja noin sata neljätoista hertsiä. Miehen ääni, joka osuu tälle alueelle, saa huoneen värähtelemään itsestään, ilman mitään vahvistusta.

Siitä alkavat kiistat. Osa tutkijoista kirjoittaa varovasti, että rakentajat saattoivat huomioida akustiikan tahallaan. Tällaisen muotoista kammiota ei hakata sattumalta. Toiset sanovat, että tämä on jälkiviisautta. Kallioon hakattu ontelo antaa lähes aina jonkin resonanssin, ja osuma miehen puheäänen taajuuteen ei välttämättä ole suunnitelma.

Netissä kierrätetään myös väitettä, että resonanssi vaikuttaisi mielialaan ja myötätuntoon. Se on kiinnostava hypoteesi yhdestä tutkimuksesta. Vakiintunut tulos se ei ole, eikä se ole vielä läpäissyt tiukkaa tarkastelua.

Löytöjen joukossa on savinen hahmo, pyöreä nukkuva nainen, joka makaa kyljellään pienellä vuoteella. Häntä sanotaan Nukkuvaksi naiseksi. Vartalossa on jäljellä punaisen okran jälkiä, kasvot ovat rauhalliset, ja asento on aivan arkinen. Hänet on kuin yllätetty unesta. Nyt hahmo on Vallettan kansallisessa arkeologisessa museossa. Se on ehkä Maltan esihistorian tunnetuin esine.

Hypogeumista löytyi myös jotain, mikä saa unohtamaan turistilegendat: luita. Arvioiden mukaan täällä lepäsi useiden tuhansien ihmisten jäännökset. Puhutaan noin seitsemästätuhannesta. Osa luista hävisi jo kaivausten alkuvaiheessa. Osaa kalloista tutkivat vielä vuosisadan alussa antropologit. He etsivät vahvistusta teorioille erityisestä rodusta, jolla olisi ollut pitkänomaiset kallot. Tiede on jo aikaa sitten hylännyt ajatuksen. Se oli mittausvirhe ja ennakkoluuloista tulkintaa.

Nykyään hypogeumiin päästetään päivässä vain muutama kymmenen ihmistä, ja ryhmissä on tunnissa vain pieni joukko. Liika hengitys ja lämpö tuhoaisivat hauraan sisäilman, josta maalausten säilyminen riippuu. Tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentä ja kaksituhatta välisenä aikana kohde oli kokonaan suljettu entisöintiä ja ilmastonhallintaa varten. Käynti on varattava viikkoja etukäteen.

Jonoa voi pitää pelkkänä museobyrokratiana. Ajattele kuitenkin toisin.

Viisituhatta vuotta kivi säilytti hiljaisuuden ja pimeyden. Juuri ne säästivät kierteet katossa ja hauraat luut. Eivät sisäänkäynnin ihmisjoukot.

Tiukka raja ei ole este uteliaille. Se on ainoa syy, miksi hypogeumissa on vielä tuhannenkin vuoden päästä jotain nähtävää.

Jos kysymyksiä heräsi lisää kuin niihin vastattiin, niin oli tarkoitus. Vastaukset ja kartta: moygid piste online.