Cricova: kaupunki, jonka kaduilla on viinien nimet

Astut bussiin, ja se alkaa laskeutua viistoa tunnelia pitkin. Sitten vastaan tulee liikennemerkki. Risteys. Kyltti: Cabernetin katu. Olet maan alla, jopa kahdeksankymmentä metriä syvällä, ja tämä on oikea kaupunki. Asukkaiden sijaan täällä on pulloja. Talonumeroiden sijaan on rypälelajikkeita: Sauvignon, Fetească, Aligoté, Dionis. Katuja on yhteensä sataakaksikymmentä kilometriä.

Paikka on nimeltään Cricova. Se on Moldovassa, viidentoista kilometrin päässä Chișinăusta pohjoiseen. Ja ensimmäinen asia, joka kannattaa ymmärtää: tätä labyrinttia ei kaivettu viinin vuoksi. Se kaivettiin kiven vuoksi.

Cricovan alla on kalkkikiveä. Se on pehmeää ja vaaleaa, sitä voi sahata tavallisella sahalla, ja ilmassa se kovettuu. Erinomaista rakennusmateriaalia. Kiveä otettiin täältä jo viidennellätoista vuosisadalla, ja otettiin pitkään. Suuri osa Chișinăusta on rakennettu siitä, mitä Cricovan alta on nostettu.

Kaupunki ylhäällä kasvoi siis juuri sen verran kuin maa alhaalla tyhjeni. Tyhjyys ei ollut tavoite. Se oli jälki.

Sitten joku katsoi hylättyjä käytäviä ja ajatteli: hetkinen, täällähän on viileää ympäri vuoden.

Pysähdytään tähän. Miksi maan alla on aina sama lämpötila? Helposti luulee, että siellä on kylmää, koska aurinko ei yllä sinne. Mutta jos kyse olisi vain auringosta, talvella alhaalla paukkuisi pakkanen. Aurinkoa on silloin vielä vähemmän. Cricovassa on kuitenkin tammikuussa ja heinäkuussa noin kaksitoista astetta lämmintä.

Selitys on kivikerroksessa. Neljäkymmentä, kuusikymmentä, kahdeksankymmentä metriä kalkkikiveä pään päällä toimii kuin valtava vauhtipyörä. Se lämpenee ja jäähtyy niin hitaasti, etteivät kesän helle ja talven pakkanen ehdi perille asti. Kivi sammuttaa ne. Lämpöaalto kulkee niin syvälle kuukausia, ja perille tullessaan se on lähes tasainen. Lisäksi kivi on huokoista. Se imee ylimääräisen kosteuden ja luovuttaa sen takaisin, kun on kuivaa. Ilmankosteus pysyy alle yhdeksässäkymmenessäkahdeksassa prosentissa. Korkki ei kuivu, eikä viini haihdu sen läpi. Luonnon jääkaappi, jota kukaan ei ole kytkenyt päälle.

Ensimmäinen kuohuviini tehtiin täällä perinteisellä ranskalaisella menetelmällä vuonna tuhat yhdeksänsataa viisikymmentäkaksi. Silloin vanhat louhokset muutettiin viinitilaksi. Hommaa veti moldovalainen viinintekijä Petru Ungureanu. Kolkat, joissa ennen seisoivat kivikärryt ja lojui louhittu kivi, täyttyivät pullopinoista. Nykyään noin kahdeksankymmentä sadastakahdestakymmenestä kilometristä on viinin käytössä.

Kaksi vuotta myöhemmin Cricovaan syntyi kokoelma. Ja tässä tarina tekee käänteen, jota ei odottaisi hiljaiselta kellarilta.

Vuonna tuhat yhdeksänsataa viisikymmentäneljä tänne tuotiin Moskovasta toisen maailmansodan sotasaalista. Mukana oli pulloja Hermann Göringin yksityisestä kokoelmasta. Moldovan maan alle päätyi siis se, mikä oli säilynyt jonkun toisen kellarista. Kokoelman kuuluisin pullo on Pääsiäis-Jerusalem, tapettu tuhat yhdeksänsataa kaksi. Se on yli satakaksikymmentä vuotta vanha, ja se makaa pimeässä, jossa on yhä samat kaksitoista astetta. Koko kokoelmassa on noin miljoona kaksisataa viisikymmentä tuhatta pulloa.

Pimeys, muuten, ei ole koristetta. Valo pilaa viinin. Se käynnistää reaktioita, joiden takia lasiin tulee märän pahvin ja keitetyn kaalin sävy. Viinintekijät puhuvat valosairaudesta, ja siksi pullot tehdään tummasta lasista. Maan alla ongelma poistuu itsestään.

Viini kypsyy sillä välin ilman happea. Hapot, alkoholit ja parkit järjestyvät hitaasti uudelleen, ja karkeasta tulee pehmeää. Mitä tasaisempi lämpötila, sitä ennustettavampaa muutos on. Viiden tai kymmenen asteen heilahdukset heittelevät pullon sisältöä edestakaisin, työntävät korkkia ja vanhentavat viiniä nykäyksin. Cricova ei anna sen tapahtua.

Vieraita tänne on viety jo kauan. Arvovieraille annetaan tapana oma nimikkolokero ja oma varasto. Nimikilpiä roikkuu seinillä kokonaisina riveinä. Juri Gagarinista kerrotaan, että hän meni labyrinttiin ja tuli ulos vasta vuorokauden kuluttua. Se on legenda, jota oppaat rakastavat, ja legendana siihen kannattaa suhtautua. Mutta se kuvaa hyvin mittakaavaa.

Ylhäällä on Chișinău, tehty Cricovan kalkkikivestä. Alhaalla on tyhjyys, jonka tuo kivi jätti, ja siellä viini kasvaa hiljaa aikuiseksi. Yksi ja sama kivi antoi kaupungille seinät ja sen varjolle osoitteen.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: anna aihe, muusta huolehdin minä. moygid piste online.