Kauramaito

Kaurahiutaleita, vettä, tehosekoitin. Minuutin päästä kannussa kuohuu valkoinen neste, aivan kuin se olisi tullut lehmästä. Ei utaretta, ei navettaa. Vain jyviä, jotka lojuivat kaapissa riisipussin vieressä.

Mutta eikö kauraa vain liotettu ja survottu velliksi? Miksi tärkkelyksestä ei tullut sakeaa, venyvää kiisseliä, sellaista kuin lapsuudessa? Miksi siitä tuli kevyt neste, joka vaahtoaa kuin oikea maito?

Salaisuus ei ole kaurassa itsessään vaan entsyymeissä. Amylaasi-niminen aine pilkkoo tärkkelyksen pitkät ketjut pienemmiksi sokereiksi. Liisteri ei ehdi muodostua.

Tämän keksi ruotsalainen tutkija Rickard Öste Lundin kaupungissa, yhdeksänkymmentäluvulla. Hän tutki laktoosi-intoleranssia ja etsi ihmisille korvaajaa lehmänmaidolle. Ei soijaa vaan viljaa, sellaista, joka kuuluu pohjoisen pöytään. Muutaman vuoden kokeilujen jälkeen hän patentoi kauran entsyymikäsittelyn ja perusti veljensä kanssa yrityksen. Se vei reseptin kauppojen hyllyille ja teki kaurajuomasta tunnetun ympäri maailmaa.

Pilkottu tärkkelys käyttäytyy toisin myös kupissa. Kauran valkuaiset ympäröivät ilmakuplat ja pitävät tiiviin vaahdon kauemmin kuin lehmänmaito. Baristat ovat huomanneet sen jo aikaa sitten, ja latte-art onnistuu varmemmin.

Juoman kaukaisella esi-isällä, venäläisellä tolokno-ruoalla, asia on päinvastoin. Kokonaista kaurajyvää haudutettiin ja hapatettiin lämpimässä uunissa vuorokausia. Se hyytyi kiisseliksi, niin tiukaksi, että sen sai leikata veitsellä. Siinä käyminen työskenteli sakeuttajana. Nyt, vuosisatojen jälkeen, sama kaura vapautetaan omasta tahmeudestaan.

Litra kaurajuomaa vie moninkertaisesti vähemmän vettä ja maata kuin litra lehmänmaitoa. Laskuun on otettu pelto, navetta ja koko karja. Saarnaa tässä ei tarvita. Tärkkelyksellä vain on valinta: jäädä kiisseliksi tai muistuttaa maitoa.

Mistä kertoisin sinulle? Vaikka kotikadustasi. moygid piste online.