Kirkonkellot ja tykit

Kirkonkellot ja tykit

Tervehdys. Tämän päivän tarina kuulostaa yhdeltä pitkältä sävyltä: se alkaa kellojen soitolla, katkeaa tykinlaukauksen hiljaisuuteen — ja palaa taas soittoon. Sillä pronssi, josta vuosisatojen ajan valettiin sekä kirkonkelloja että tykkejä, on pohjimmiltaan sama metalli: kuparin ja tinan seos. Sen muodon ei määrännyt luonto vaan historia: rauhan aikana se soi kaupungin yllä, sodan aikana se ampui.

Vuoden tuhatseitsemänsataa syksyllä Venäjän armeija koki katastrofin Narvan luona: yhdessä taistelussa menetettiin lähes koko kenttätykistö. Tykkejä tarvittiin heti, mutta kuparia ei valtionkassassa ollut läheskään tarpeeksi. Silloin Pietari Suuri teki ratkaisun, joka aikalaisista tuntui lähes pyhäinhäväistykseltä: neljäntenä helmikuuta tuhatseitsemänsataayksi hän määräsi, että joka neljäs kello oli otettava pois kaikista Venäjän kirkoista ja luostareista ja lähetettävä sulatettavaksi. Tämä oli aikaa, jolloin Suomikin eli vielä osana Ruotsin valtakuntaa, joten Ruotsin sota kosketti myös Suomen omaa historiaa. Kesään mennessä Moskovan Tykkipihalle oli koottu noin yhdeksänkymmentätuhatta puutaa — melkein puolitoista tuhatta tonnia — kellopronssia, joka vielä äskettäin oli kutsunut ihmisiä jumalanpalvelukseen. Ensimmäiset tykit tästä metallista valettiin jo saman vuoden maaliskuun yhdentenätoista päivänä, ja kuun loppuun mennessä valmiita aseita oli kaksitoista. Koko vuonna tuhatseitsemänsataayksi saatiin yhteensä noin sata kahdeksankymmentä tonnia pronssia, josta valettiin kaksisataakuusikymmentäkahdeksan tykkiä.

Voi vain kuvitella, miltä Venäjä silloin kuulosti. Kaupungeissa ja kylissä, joissa vielä eilen määrättyyn hetkeen kellot soivat kattojen yllä, laskeutui yhtäkkiä outo hiljaisuus: tornit tyhjenivät, ja pronssi, joka niitä oli täyttänyt, muuttui uusien tykkien piipuiksi, jotka lähtivät sotaan Ruotsia vastaan. Kansa antoi tapahtumille oman, ei kovin lempeän nimensä. Mutta juuri nämä tykit auttoivat kääntämään Pohjan sodan kulun — sodan, joka Venäjälle alkoi häpeällisellä tappiolla ja päättyi voittoon ja pääsyyn Itämerelle.

Ja sitten historia teki täyden kierroksen — eikä vain kerran. Runsaat sata vuotta myöhemmin, vuoden tuhatkahdeksansataakaksitoista isänmaallisen sodan jälkeen, tapahtui käänteinen muodonmuutos. Yksi Moskovan Kremlin Iivana Suuren kellotornin kelloista, joka oli säröytynyt sodan aikana, valettiin uudelleen — ja seokseen lisättiin pronssia Napoleonin armeijalta vallatuista ranskalaisista tykeistä. Syntynyt, noin kuusikymmentäviisi tonnia painava kello ei enää soinut aseena vaan voiton muistona: ranskalainen pronssi, joka vielä äskettäin oli ampunut venäläisiä joukkoja vastaan, kutsui nyt ihmisiä kellonsoitolla jumalanpalvelukseen.

Sama tie toistui pronssille muidenkin sotien jälkeen. Kun Venäjä voitti sodan Turkkia vastaan vuosina tuhatkahdeksansataaseitsemänkymmentäseitsemän–seitsemänkymmentäkahdeksan, Pietariin, Kolmiyhteyden kirkon eteen, nousi kokonainen Kunnian pylväs: kaksikymmentäkahdeksan metriä korkea, koottu sadastakahdestakymmenestäkahdeksasta valloitetusta turkkilaisesta tykistä, aseteltuina viiteen kerrokseen. Tykit, jotka olisivat voineet tappaa, muuttuivat rauhan muistomerkiksi — hiljaiseksi, mutta omalla tavallaan yhtä puhuvaksi kuin kello.

Tälläkin pylväällä oli oma hiljaisuutensa: vuonna tuhatyhdeksänsataakolmekymmentä neuvostovalta purki muistomerkin, ja pronssi sulatettiin jälleen — ei tällä kertaa kelloiksi eikä tykeiksi, vaan pelkäksi raaka-aineeksi nuoren maan tarpeisiin. Vasta vuonna kaksituhattaviisi samalle paikalle pystytettiin pylvään tarkka kopio — ja historian kaiku, joka oli vaiennut seitsemänkymmentäviisi vuotta, alkoi soida uudelleen, joskin nyt mykän muistomerkin muodossa.

Näin siis käy: sama pronssi ehti kolmessa vuosisadassa olla kello, tykki, taas kello, taas tykkejä, muistomerkki, romu — ja jälleen muistomerkki. Se ei muista, mitä se oli eilen. Se vain odottaa, milloin se sulatetaan uudelleen — ja silloin ratkeaa, kuulemmeko sen laukauksena vai kellonsoittona.

Tämä tarina syntyi yhdestä kysymyksestä. Kysy omasi osoitteessa мой-гид точка онлайн.