Hevoset, jotka lahjoitettiin kuninkaille

Hevoset, jotka lahjoitettiin kuninkaille

Tässä kysymys, jota kummasti kukaan ei kysy: miksi Pietarin ydinkeskustassa, kaupungin pääkadun varrella, seisoo neljä pronssihevosta — ja jokainen eri asennossa? Ne eivät ole vain koristeita, jotka toistavat toisiaan. Niissä on juoni. Melkein elokuva. Vain pysäytetty.

Seisotaan nyt Anitškovin sillalla — Fontanka-joen ylityksellä, joka on ollut paikallaan jo yli kolmesataa vuotta. Ensimmäinen silta pystytettiin tänne vuonna tuhatseitsemänsataakuusitoista, puinen, paalujen varaan, Pietari Suuren käskystä. Fontanka oli tuolloin paljon leveämpi — soinen jokiuoma, ei nykyinen siisti kanava. Silta sai nimensä ei mistään ylhäisöstä, vaan insinööri-eversti Mihail Anitškovista: hänen pataljoonansa sillan rakensi. Ei romantiikkaa — puhdasta sotilaslogistiikkaa.

Kivisilta siitä tuli vasta vuonna tuhatseitsemänsataakahdeksankymmentäneljä. Pituutta noin viisikymmentäneljä metriä, leveyttä lähes kolmekymmentäkahdeksan. Vaikuttava rakennelma. Mutta tärkeintä ei tietenkään ole kivi, vaan se, mikä sen päällä seisoo.

Kuvanveistäjä Pjotr Klodt suunnitteli hevosryhmänsä yhtenäiseksi kertomukseksi — neljä vaihetta villihevosen kesyttämisestä. Katsokaa: tuolla hevonen melkein riuhtaisee itsensä irti, nousee pystyyn, mies tuskin pysyy kiinni — ja muutaman askeleen päässä eläin on jo täysin alistunut, pää painuneena. Tämä ei ole koristelua. Tämä on nelinäytöksinen draama, esitetty pronssissa.

Saavuttaakseen tällaisen tarkkuuden Klodt tutki hevosten päitä ja jalkoja anatomisesti perinpohjin. Elävänä mallina toimi muun muassa vanha valkoinen hevonen nimeltä Serko — hovin tallien eläkeläinen. Hauska kuva: suuri kuvanveistäjä ja väsynyt hoviratsu, molemmat työskentelemässä kuolemattomuuden eteen.

Nyt yksityiskohta, joka tekee tästä tarinasta lopullisesti pietarilaisen. Vuonna tuhatkahdeksansataaneljäkymmentäkaksi Nikolai I lahjoitti yksinkertaisesti ensimmäisen hevospatsasparin Preussin kuninkaalle Fredrik Vilhelm IV:lle. Vain niin vain. Diplomaattinen ele. Hevoset lähtivät Berliiniin — ja sillalle nousivat jälleen kipsikopiot. Sitten Klodt valoi uuden parin. Ja Nikolai lahjoitti senkin — tällä kertaa Molempien Sisiliain kuninkaalle. Kipsi palasi jälleen jalustalle. Klodt suhtautui tähän ilmeisesti sillä synkähkön leikkisällä huumorilla, jota tuntee ihminen, jonka on kerta toisensa jälkeen tehtävä sama työ uudelleen.

Koko nelivaiheinen pronssikokonaisuus nousi sillalle vasta vuoteen tuhatkahdeksansataaviisikymmentä mennessä. Kahdeksan vuotta kipsistä kärsivällisyyttä.

Pankaa merkille tämä — ehkä paras yksityiskohta koko tarinassa: Amiraliteettiin päin katsovat hevoset ovat kengitetyt. Vastustajaan päin, Vosstanija-aukiota kohti katsovat, eivät. Miksi? Virallista vastausta ei ole. Sen sijaan on kaupunkilaisten oma folklore, paikoin varsin rehevä — sillalle on kutsuttu leikkimielisesti nimeä, joka viittaa tiettyyn ruumiinosaan, ja loput on jätetty mielikuvituksen varaan. Pietari ylipäätään on kaupunki, jossa klassinen taide ja katujen pila elävät parin askeleen päässä toisistaan.

Sodan aikana hevoset nostettiin jalustoiltaan ja haudattiin Anitškovin palatsin pihamaahan — aivan tässä, sillan takana. Itse sillasta kranaatit kuitenkin ehtivät osua: kaiteet ja parapetti vaurioituivat. Mutta patsaat säilyivät. Ensimmäisenä toukokuuta tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäviisi hevoset palasivat paikoilleen. Tämä on se yksityiskohta, joka minua joka kerta pysäyttää — juuri tuo päivämäärä. Ei sodan jälkeen, ei kesällä. Ensimmäisenä toukokuuta neljäkymmentäviisi. Ikään kuin joku olisi todella halunnut niiden nousevan paikoilleen ennen kuin sota ehti loppua.

Nykyään sillan yli kulkee raitiovaunuja, autoja, turisteja — kaikki tämä sorisee ja liikkuu, aivan kuten kaksisataa vuotta sitten kulkivat rekiveturit ja kuormastot. Klodt ei tietenkään ajatellut ruuhkia. Mutta hänen hevosensa seisovat tämän hälinän yläpuolella sellaisella ilmeellä, kuin ne kesyttäisivät kerralla koko pääkadun, ei vain yhtä villiä oritta.

Kysykää minulta joskus Fontankasta ja sen rannan palatseista — tiedän kyllä, miksi yksi niistä vaihtoi omistajaa useammin kuin mikään muu talo kaupungissa, mutta se on jo seuraava kierros.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: anna aihe, muusta huolehdin minä. мой-гид точка онлайн.